Ensin tee ääni näkyväksi
Édouard-Léon Scott de Martinville patentoi fonautografin vuonna 1857. Sen tarkoituksena oli jäljittää ääntä, ei toistaa sitä. Ääni meni keräävään rakenteeseen ja liikutti kalvoa; siihen kiinnitetty neula piirsi viivan valmistellulle pinnalle. Syntynyt fonautogrammi oli näkyvä tallenne värinästä. Sen kutsuminen fonografiksi hämärtäisi tärkeän eron äänijäljen piirtämisen ja järjestelmän rakentamisen välillä, joka pystyy toistamaan sen.
First Soundsiin liittyvät tutkijat palauttivat myöhemmin kuultavaa tietoa säilyneistä jäljistä optisen analyysin ja digitaalisen käsittelyn avulla. Scottin vuoden 1860 jälki ”Au clair de la lune” on erityisen tunnettu. Tämä nykyaikainen saavutus ei tarkoita, että alkuperäisellä koneella olisi ollut toistotoimintoa. Se osoittaa, että esine voi säilyttää tietoa, jota sen tekijällä ei ollut käytännön keinoa kuulla uudelleen.
Sitten saa jälki puhumaan
Thomas Edisonin vuoden 1877 fonografi yhdisti tallennuksen ja toiston toimivaksi järjestelmäksi. Varhaisessa tinafoliomallissa neula vaikutti uritetun sylinterin ympärille kiedottuun folioon. Toiston aikana tallennettu pinta ajoi neulaa ja kalvoa ja muutti mekaanisen liikkeen takaisin ilmassa kulkevaksi ääneksi. Myöhemmät sylinteritekniikat käyttivät muita materiaaleja ja kehittyneempiä tallennusmenetelmiä; tinafoliodemonstraatiota ja kaupallista vahasylinterikonetta ei pidä käsitellä samana laitteena.
Alexander Graham Bell, Chichester Bell ja Charles Sumner Tainter osallistuivat Volta Laboratoryyn liittyvään Graphophone-kehitykseen. Heidän työnsä on osa kilpailevaa, toisiinsa kytkeytynyttä historiaa eikä yhden keksijän keskeytymätöntä etenemistä. Patenttipäivät, prototyypit, esittelyt ja menestyneet kaupalliset tuotteet vastaavat eri historiallisiin kysymyksiin. Tarkka selvitys kertoo, mitä virstanpylvästä se tarkoittaa.
Äänitys ennen mikrofoneja
Akustisessa äänitysjärjestelmässä esittäjät tuottivat riittävästi äänienergiaa liikuttaakseen kalvoa torven läpi. Kalvon liike ajoi leikkaavaa neulaa. Tässä ketjussa ei ollut mikrofonia eikä sähkövahvistinta. Sijoittelua, soitinvalintaa ja esitystyyliä sovitettiin koneen vasteeseen, joka ei tallentanut kaikkia taajuuksia tai äänenvoimakkuuksia yhtä hyvin.
Varhainen äänite on siksi sekä esitysdokumentti että tekninen kohtaaminen. Laulajan etäisyys torvesta, soitinten tasapaino ja tallentimen mekaaninen toiminta muokkasivat kaikki jälkeä. Pintakohina ja rajoitettu kaistanleveys eivät ole ainoita eroja nykyaikaiseen äänitykseen. Muusikot ovat saattaneet muuttaa esitystapaansa, koska he puhuivat äänityslaitteelle eivätkä konserttiyleisölle.
Sylinteri, levy ja liikkeen suunta
Emile Berlinerin grammofonityö, mukaan lukien hänen vuoden 1887 patenttinsa, on keskeinen levytallenteiden kehityksessä. Monet tutut levyt sisältävät sivuttaismodulaation: ura liikkuu sivulta toiselle. Monet sylinterijärjestelmät käyttävät pystysuuntaista eli mäki-laakso-modulaatiota. Nämä ovat hyödyllisiä lähtökohtia, eivät yleismaailmallisia sääntöjä. Joillakin levyillä oli myös pystysuuntainen tallennus, ja formaatin tunnistus on perustuttava muuhun kuin kantajan muotoon.
Levyvalmistus tuki kopiointia masttereiden ja stamppereiden kautta, mikä edisti suuren äänitteiden teollisuuden kasvua. Silti myös sylintereille kehitettiin kaupallisia kopiointimenetelmiä. Vältä siistiä tarinaa, jossa toinen formaatti oli aina ainutlaatuinen ja toinen aina joukkotuotettu. Materiaalit, valmistusprosessit ja liiketoimintakäytännöt muuttuivat ajan myötä, ja historia vaihtelee valmistajittain ja markkinoittain.
Toistolaite on osa todistusaineistoa
Mekaaninen toistin seuraa uraa neulalla ja siirtää sen liikkeen kalvolle. Torvi kytkee kalvon liikkeen ilmaan tehokkaammin; se ei tarjoa sähköistä vahvistusta. Samaan aikaan ajojärjestelmän on pidettävä kantaja liikkeessä sopivalla nopeudella. Nopeusvirheet muuttavat sekä sävelkorkeutta että kestoa, joten uskottavalta kuulostava siirto ei ole automaattisesti historiallisesti oikea.
Älä oleta, että jokaisen vanhan levyn kuuluu pyöriä täsmälleen 78 kierrosta minuutissa tai että yksi neula sopii jokaiseen äänitteeseen. Varhaiset nopeudet vaihtelivat, ja uurteiden mitat, moduloinnit ja materiaalit vaativat yhteensopivan laitteiston. Hauraan tai tunnistamattoman tallenteen soittaminen voi vahingoittaa sitä pysyvästi. Arkistosiirrossa voidaan käyttää erikoisneuloja, huolellista nopeustutkimusta ja tarvittaessa kosketuksettomia menetelmiä. Hyvä säilytys alkaa tunnistamisesta, ei neulan pudottamisesta uurteeseen.
Rakennehuomautus: miksi torvi ei ole elektroninen vahvistin
Torvi on akustinen kytkentälaite. Se auttaa siirtämään käytettävissä olevan värähtelyenergian ympäröivään ilmaan, mutta se ei lisää energiaa sähköverkosta.
Todisteiden laatikko
- First Sounds — tutkimusta ja ääntä varhaisista äänijäljistä.
- Library of Congress: Edison-kokoelma — ensisijaista aineistoa ja historiallisia esseitä.
- Library of Congress: Emile Berliner — asiakirjoja ja äänitteitä.
- Thomas Edison National Historical Park — laboratorion ja keksintöjen taustaa.